Kuihduttaako kaupunkien kasvu maaseudun?

15 kesä 2018
Hannu Tervo
304
0

Alueellinen keskittyminen on vahva virta. Kaupunkien muodostamat ydinalueet vastaavat valtaosasta talouden aktiviteetista, vaikka niiden osuus maa-alasta on pieni. Ihmiset edelleen ansaitsevat kaupungeissa keskimäärin paremmin kuin maaseudulla siitä huolimatta, että alueelliset tulotasoerot ovat kaventuneet aikojen kuluessa.

Aikaisemmat suomalaiset tutkimukset kertovat maakuntien keskuskaupunkien kasvaneen ennen sotia rinta rinnan ympäröivän maaseudun kanssa. Sotien jälkeen kaupungistumisen varjo alkoi kuitenkin näkyä, kunnes noin 1970-luvulta lähtien nopeasti kasvaneet maakuntien keskusseudut ovat ruvenneet syömään reuna-alueidensa kasvua.  Erityisesti nopeasti kasvaneilla isoilla maakuntakeskuksilla on ollut negatiivisia vaikutuksia reuna-alueilleen. Kasvavien kaupunkien lähialueet hyötyvät toiminnallisen alueen levittäytyessä laajemmalle, mutta pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen Suomessa suuri osa alueista jää kasvun katveeseen.

Uutta tietoa urbanisaatiokehityksen vaikutuksista maaseutu-alueille on saatu nyt vasta julkaistusta BEMINE-tutkimuksesta, jossa väestötietojen avulla analysoitiin ekonometrisesti kaupunkien ja erityyppisen maaseudun vuorovaikutussuhteita periodilla 1990-2015. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi kuntarajoista riippumatonta kaupunki-maaseutuluokitusta, joka perustuu 250 neliömetrin tilastoruutuihin laskettuihin paikkatietoihin. Maaseutu luokittuu tässä neljään tyyppiin. Tutkimus pyrki osaltaan vastaamaan Strategisen tutkimuksen neuvoston Kaupungistuva yhteiskunta – ohjelmassa esitettyyn kysymykseen siitä, miten kaupungistuminen vaikuttaa ympäröiviin alueisiin.

Tulokset osoittavat Suomessa vahvana edenneen kaupungistumisen vaikuttavan ympäröivien alueiden kehitykseen, erityisesti maaseudun paikalliskeskuksiin ja kaupungin läheiseen maaseutuun. Sen sijaan ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun kohdalla ei löydetä selviä vaikutuksia. Kumpikaan näistä maaseututyypeistä ei kiinnity toiminnallisesti suurempiin keskuksiin. Erityisesti syvän maaseudun väestökehitys on ollut vahvasti negatiivista, mutta tulosten mukaan urbanisaation etenemisellä ei ole ollut siihen vaikutusta.

Havaitut vaikutukset poikkeavat maakuntatyypeittäin. Urbanisoituneimmassa maakunnassa eli Uudellamaalla metropolialueen kaupunkimaisen alueen kehitys vaikuttaa negatiivisesti maaseutumaisten alueiden kehitykseen, mutta vähemmän kaupungistuneiden pienten maakuntien ryhmässä vaikutukset ovat positiivisia. Tähän ryhmään kuuluvat Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Kainuu. Sen sijaan keskisuurten maakuntien ryhmässä yhteyksiä ei löydetty.

Urbanisaatio levittää siis sekä varjoa että valoa reuna-alueille. Näyttäisi siltä, että leviämisvaikutukset dominoivat vähiten kaupungistuneissa maakunnissa ja supistumisvaikutukset pisimmälle kaupungistuneissa maakunnissa. Tarkasteltaessa maakuntatasoisesti kaupunki- ja maaseutualueiden väestökehitystä niiden välillä nähtiin kuitenkin positiivinen yhteys, mikä kertoo kaupungistumisen merkityksestä myös ympäröivien alueiden kannalta. Jos maakunnan kaupungit eivät pärjää, ei pärjää maakuntakaan.

Aiheesta lisää juuri julkaistussa BEMINE-tutkimuksessa sekä kahdessa vanhemmassa tutkimuksessa:

Tervo H., Helminen V., Rehunen A. & Tohmo T. (2018) Onko urbanisaatio maaseudun turma? Kaupunkien väestönkasvun vaikutukset erityyppisen maaseudun väestökehitykseen Suomessa ajanjaksolla 1990-2015. Yhteiskuntapolitiikka 83(2), http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018061325774

Tervo H. (2009)  Centres and peripheries in Finland: Granger causality tests using panel data. Spatial Economic Analysis 4, 377-391.

Tervo H. (2010) Cities, hinterlands, and agglomeration shadows: spatial development in Finland during 1880-2004. Explorations in Economic History 47 476-486.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *