Miksi kaupunkiseutujen suunnittelu on niin vaikeaa?

14 joulu 2016
Johannes Mikkonen
935
0

Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelulla määritetään sitä, miten asumme, liikumme ja käytämme palveluita tulevaisuudessa. Ennakoiva ja strateginen kaupunkiseutujen suunnitteluyhteistyö voisikin ratkaista monia yhteiskunnan ongelmia luonnonresurssien käytöstä eriarvoisuuteen. Yhteistyö on kuitenkin haastavaa. Kaupunkitutkijat, päätöksentekijät ja muut kaupunkiseutujen tulevaisuudesta kiinnostuneet osallistujat tiivistivät haasteet neljään syyhyn BEMINE-tutkimushankkeen aloitusseminaarissa.

1. Kaupunkiseutujen suunnittelulla on epäselvä asema ja heikko hallinto

Kaupunkisuunnittelun prosessit ovat kaupunkien ja kuntien vastuulla, mutta kaupunkiseutujen suunnittelussa ja kehityksessä ei ole vakiintuneita prosesseja, jolloin päätöksenteko on epäselvää. Esimerkiksi valtiolla on suunnittelussa monta eri “ääntä” ja näillä äänillä eri valtuudet toimia. Kaupunkiseutujen kehittämiseen osallistuu monia toimijoita, joilla on eri intressit, kieli sekä toimintakulttuuri ja -logiikka, mikä tekee yhteistyöstä vaikeaa. Haasteita lisäävät myös kuntien välinen kilpailu sekä hallinnon sektoreiden siiloutuminen.

2. Kansalaisilla ei ole mahdollisuuksia osallistua

Päätöksenteon kohteiden eli meidän asukkaiden näkemyksiä ei juuri kuulla kaupunkiseutujen suunnittelussa. Kunnat ovat velvoitettuja huomioimaan asukkaita suunnitteluprosesseissa ja kaupunkisuunnitteluun on luotu erilaisia menetelmiä kansalaisten äänten kuulemiselle. Kaupunkiseutujen suunnittelussa ei ole samanlaisia velvoitteita, joten myös sopivat metodit puuttuvat. Siitä huolimatta, että suunnittelulla vaikutetaan jokapäiväiseen elämäämme pitkälle tulevaisuuteen.

“Nykyisessä MALPE-suunnittelussa (kaupunkiseutujen ja valtion välistä maankäyttöä, asumista, liikkumista, palveluja ja elinkeinoja koskevaa suunnittelua) jäävät edelleen liian vähälle huomiolle asukkaat (nykyiset ja tulevat) sekä yrittäjät (erityisesti nopeasti muuttuva työmarkkina: ns. työttömät, mikroyrittäjyys/keikkayrittäjyys – toimitilakysymykset).”

3. Kaupunkiseudut ovat niin erilaisia

Kolmas keskeiseksi tunnettu haaste liittyy kaupunkiseutujen heterogeenisyyteen. Tällä hetkellä sitä ei oteta suunnittelussa huomioon vaan erityyppisiä alueita käsitellään samoilla prosesseilla niin tutkimuksessa kuin suunnittelun koordinaatiossa.

Kaupunkiseutujen, kaupunkien ja kaupunginosien erilaisuus jää usein ison kuvan alle, vaikka kaupungistumisen dynamiikat ovat erilaisia eri alueilla. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere sekä pienemmät kaupungit tarvitsevat erilaisia ratkaisuja samankaltaisiin ongelmiin.  

“Meidän pitäisi puhua kaupungistumisista, ei kaupungistumisesta”

4. Tulevaisuuden muutokset haastavat suunnittelun

Kaupunkeihin vaikuttavat tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa monet muutosvoimat, jotka vaativat suunnitteluprosessien uudistamista. Esimerkiksi teknologian kehitys ja digitalisaatio, muutokset taloudessa ja liiketoiminnassa, ilmastonmuutos ja muut ympäristöhaasteet sekä maahanmuutto vaikeuttavat kokonaiskuvan hahmottamista, vaikutusten arviointia ja päätöksentekoprosesseja.

Tulevaisuus on yhä epävarmempi ja kaupunkien on kyettävä vastaamaan nopeisiin muutoksiin. Miten esimerkiksi teknologiset radikaalit muutokset, elinkeino- ja yritysrakenteen muutos sekä kotitalouksien koon pieneneminen otetaan suunnittelussa huomioon?

Muun muassa näihin neljään haasteeseen BEMINE-hanke pyrkii vastaamaan tuottamalla analyyseja ja työkaluja, joilla kaupunkiseutujen MALPE (maankäyttö, asuminen, liikkuminen, palvelut ja elinkeino) -koordinaatiosta saadaan integroivampaa, visionäärisempää ja yhteistyöhön perustuvaa. Tervetuloa mukaan osallistumaan näiden haasteiden ratkaisuun! Kärryillä pysyt seuraamalla hanketta Twitterissä ja tilaamalla uutiskirjeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *