Liikkumisen järki ja tunteet asemanseutujen kehittämisessä

18 huhti 2018
Iina Sankala
173
0
Voisiko töistä palaava noutaa asemalta ruokakassinsa, ehkä jopa lemmikkinsä hoidosta hetkeä ennen kuin hyppää seuraavaan junaan tai bussiin? Voisiko kiireinen työmatkailija ajoittaa aseman varattaviin työtiloihin aamuisen skype-kokouksen tai kuntosalilla käynnin? Entä mikä saisi ihmiset viipymään ja viettämään aikaa?

Viime vuosina on puhuttu paljon asemanseuduista ja niiden roolista kaupunkien ja kaupunkiseutujen suunnittelussa. Kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja kumipyöräliikenteen aiheuttamat terveydelle haitalliset hiukkaspäästöt pakottavat kehittämään ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja terveellisiä pitkällä aikavälillä. Globaalien ja ilkeiden ongelmien ratkomisen ohella kyse on samalla kuitenkin yhtä arkisista asioista kuin kaurapuuro aamiaisella: kuinka liikumme ja millaisten asioiden perässä?

Toimiva joukkoliikennejärjestelmä mahdollistaa joustavan kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käytön yhdistämisen. Arjen sujuvuuden kannalta on myös olennaista karsia tarpeetonta sukkulointia työn, kodin ja harrastusten välillä. MALPE-yhteensovittamisen hengessä asemanseutuja voidaankin tarkastella maankäytön, asumisen, palveluiden ja elinkeinojen risteyskohtina, seudullisen arjen kauttakulkupaikkoina, mutta myös kohtaamisen ja viihtymisen paikkoina.

Tähän blogiin olemme koonneet asemaviikon kunniaksi poimintoja viimeaikaisista hankkeista ja toimenpiteistä kestävän liikkumisen ja asemanseutujen kehittämisen tukemiseksi.

Kestävien valintojen oltava myös käteviä

Sujuvat ja saumattomat matkaketjut ovat olleet perinteisesti liikennesuunnittelun tavoitteena.  Vaihtojen sujuvoittamisella ja viihtyisyyden lisäämisellä voidaan kannustaa matkustajia jättämään henkilöauto edes osaksi matkaa pois ja lisätä näin matkasuoritteen ekologisuutta. Esimerkiksi Helsingin seudun liikenteen (HSL) Solmu-projektissa laadittiin useita teknisiä ja laadullisia suosituksia seudun 42 keskeiselle joukkoliikenteen vaihtopaikalle eli solmupisteelle.

Joukkoliikenteen käyttäjämäärät eivät kuitenkaan kasva yksin yhteyksiä lisäämällä, vaan kriittistä on myös se tapa, jolla asemat ja pysäkit kytketään ympäröivään kaupunkiin. Joukkoliikenteeseen tukeutuvilla maankäytön ratkaisuilla voidaan tehdä ekologisista valinnoista myös niitä helpoimpia. Riittävän tiivis ja laadukas kaupunkiympäristö takaa sen, että asemille on helpointa tulla kävellen tai pyörällä. HSL:n tuoreen kävelyn markkinointistrategian tavoitteena on lisätä asukkaiden kävelymyönteisyyttä, jota seudun kaupungit ja kunnat tukevat panostamalla kävelyinfran kehittämiseen.

Pyöräilyn tukeminen kannattaa myös, sillä se mahdollistaa kestävän liikkumisen kaikissa kaupunkikudoksissa, totesi tutkija Ville Helminen blogissaan.  Valtakunnallisen Asemanseutujen kehittämisverkoston syksyllä 2017 toteuttaman asemanseutukyselyn perusteella asemanseutujen pyöräpalveluille onkin tarvetta: vastaajat toivoivat mahdollisuuksia yhteiskäyttöpyörien tai erilaisten kaupunkirahtipyörien vuokraukseen. Kulkuvälineiden säilytykseen ja huoltoon liittyen toivottiin matkakortilla aukeavia pyörähalleja ja ylipäätään parempia pysäköinti- ja säilytyspaikkoja matkaajien omille pyörille. Myös erilaisia huolto- ja korjauspalveluja toivottiin yhdessä sähköpyörien latauspisteiden kanssa.

Asumiselle hyvillä sijainneilla on nyt valtavasti kysyntää. Asemanseudut ovat hyviä sijainteja, koska niissä joukkoliikenteen saavutettavuus on hyvä ja ne muodostavat luontevan paikan keskustatoiminnoille. Suunnittelijoiden on kuitenkin pidettävä huolta siitä, etteivät asemanseudut pääse yksipuolistumaan pelkiksi pienten asuntojen saarekkeiksi. Kuten tutkija Christoffer Weckström blogissaan toteaa, monipuolisuus eli toimintojen sekoittaminen kaupunkirakenteessa mahdollistaa erilaisten asiointimatkojen pitämisen lyhyenä.

Elämyksellisyyttä arjen suorittamisen ohella?

Sujuvien matkaketjujen ja asiointien yhdistämismahdollisuuksien lisäksi joukkoliikenteen käyttäjäksi houkutteleminen vaatii vielä jotain muuta: tunnetta. Tutkimukset osoittavat, että mitä elävämpi ja moniulotteisempi kävely-ympäristö on, sitä pidempiä matkoja ihmiset ovat valmiita taittamaan raideliikenteen asemalle. Fyysisten etäisyyksien ohella tärkeitä ovat siis kokemukset saavutettavuudesta ja elämyksellisyydestä, unohtamatta miellyttävää viherympäristöä. ”Joukkoliikenne on tykkäämisbisnestä”, on YIT:n kestävästä kaupunkikehityksestä vastaava johtaja Juha Kostiainen monissa yhteyksissä osuvasti todennut.

Vaikka monille asemat ovat suurimmaksi osaksi läpikulkupaikkoja, tulisi niissä vierailusta tehdä miellyttävää. Mukavuus, hauskuus ja yllätyksellisyys voivat olla niitä tekijöitä, jotka lopullisesti voittavat puolellensa. Monissa kaupungeissa on paraikaa erilaisia asemakeskushankkeita käynnissä. Ne ilmentävät hyvin, kuinka käsitys asemista on monipuolistunut: pelkän matkakeskuksen rakentamisen sijaan asemanseutujen kehittäminen kytkeytyy yhä useammin kaupunkirakenteen täydentämisen tavoitteisiin, ja asemista tavoitellaan monipuolisia tapahtumapaikkoja, jotka nivoutuvat toiminnallisesti osaksi muuta kaupunkiympäristöä. Esimerkiksi Seinäjoen asemanseudun yleissuunnitelmassa sekä aiemmissa Fiksu Assa ja SmartStation -hankkeissa asemalle ja sen välittömään läheisyyteen on suunniteltu omaleimaisia kulttuuritiloja niin musiikin kuin ruokakulttuurinkin puolelta. Viihdebisneksen puolelta suuret kaupungit (mm. Tampereen Kansi ja Areena, Helsingin PasilaTurun Ratapiha, Oulun asemakeskus) rakentavat ja suunnittelevat asemilleen kaupunkielämän kaupallista jatketta: viihde- ja elämyskeskuksia urheiluareenoineen, hotelleineen ja kauppakeskuksineen.

Tulevaisuuden asemanseudut muodostuvat kohtaamisen paikoiksi?

Jotta asemanseudut olisivat viihtyisiä ympäristöjä myös tulevaisuudessa, on toimintojen soveltuvuus eri sukupolville hyvä huomioida. Sosiaalisesti kestävä rakenne huomioi sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja kaupunkirakenteen tarjoamat mahdollisuudet ylisukupolviseen kanssakäymiseen. Esimerkiksi Göteborgissa panostetaan asemanseutujen kehittämisessä yhteistyöhön ja sosiaalistamiseen, nk. asemayhteisöihin (Smart MR -hanke, esittelyvideo).

Myös asemanseutukysely antaa viitteitä, että erilaiset torit, ruokatapahtumat ja konsertit voisivat houkutella kävijöitä – samalla muiden ihmisten läsnäolo lisäisi turvallisuuden tunnetta asemilla. Miellyttävää ilmapiiriä ja viihtyisyyttä lisäisivät myös kasvit, istutukset tai viherseinät, luonnonmukaisten materiaalien käyttö aseman rakenteissa sekä kulkijoita ympäröivä taide. Menovinkkinä kiinnostuneille todettakoon, että asemien soveltuvuutta arjen vähähiilisten palvelujen ja yllätyksellisten digiajan jakamistalous-toimintojen alustana tullaan kokeilemaan käytännössä Fiksu Assa -tapahtumassa 18.-21.4.2018 seitsemällä Etelä-Suomen asemalla.

Kaikkiaan, kestävää joukkoliikennekaupunkia syntyy kokonaisvaltaisella kehittämisellä, joka puhuttelee sekä järkeä että tunnetta!

Iina Sankala, Tampereen yliopisto & Kati-Jasmin Kosonen, MAL-verkosto

Kirjoitus on osa BEMINE-hankkeen blogisarjaa maankäytön ja liikenteen integroinnista suunnittelussa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *