Kolme tilastofaktaa maassamuutosta, joita et ehkä tiedä

28 marras 2016
Hannu Tervo
1452
0

Muuttoliike on kaupungistumisen kannalta tärkeässä roolissa myös Suomessa. Laajasta, usealla tieteenalalla tehtävästä tutkimuksesta huolimatta seuraavat seutukuntien välisen muuttoliikkeen tilastofaktat ovat huonosti tunnettuja.

1. Lähtömuutto ratkaisee kaupungin kasvun

Ensimmäinen fakta alleviivaa lähtömuuton merkitystä alueen kasvuprosessissa. Positiivinen nettomuutto kaupungeissa johtuu ennen kaikkea siitä, että kaupunkiseuduilta muutetaan pois selvästi vähemmän kuin maaseudulta. Tulomuutto ei ole ollut eroja synnyttämässä siinä määrin.

Katsotaan seutukuntien välistä muuttoliikettä ajanjaksolla 2010-2014. Kahdenkymmenen suurimman kaupunkiseudun keskimääräinen tulomuuttoaste eli seutukunnan ulkopuolelta seutukuntaan muuttaneiden määrä seudun keskiväkilukuun suhteutettuna oli 4,3 % vuodessa, kun maaseudun seutukunnissa se oli vain hieman vähemmän, 4,2 %.

Sen sijaan keskimääräisissä lähtömuuttoasteissa on suuremmat erot: kaupunkiseuduilla keskiarvo oli 4,2 % ja maaseudulla 4,8 %. Ne kaupunkiseudut, joilla on tarjota työpaikkoja ja monimuotoisia palveluja, saavat helpommin pidettyä asukkaansa.

2. Helsingin seudulla pienet muuttovirrat

Toinen fakta koskee Helsingin seudun muuttoliikettä. Vahvasti kasvavan pääkaupunkiseudun muuttomarkkinoilla yllättäen on selvästi hiljaisempaa – suhteellisesti tarkastellen – kuin kaupunkiseuduilla yleensä.

Sekä tulo- että lähtömuuttoasteet jäävät Helsingin seudulla pieniksi. Tulomuuttoaste oli siellä 2,5 %, kun kaupunkiseuduilla se oli keskimäärin 4,3 %. Helsinki kuitenkin kasvaa, koska sen lähtömuuttoaste jää tulomuuttoastetta vielä pienemmäksi. Alhainen lähtömuuttoaste ratkaisee tässäkin.

3. Tulo- ja lähtömuutolla vahva symbioosi

Kolmas fakta liittyy alueiden tulo- ja lähtömuuton vahvaan suhteeseen. Tyypillisesti väkeä liikkuu alueilla molempiin suuntiin lähes saman verran. Kun tulomuuttoaste on suuri, sitä on lähtömuuttoastekin. Ja päinvastoin: esimerkiksi Helsingin seudulla molemmat ovat pieniä.

Tulo- ja lähtömuuton vahvasta yhteydestä kertoo suuri positiivinen korrelaatio. Esimerkiksi ajanjaksolla 2010-2014 lähtö- ja tulomuuttoasteiden välinen korrelaatio oli +0,94 suurimmilla kaupunkiseuduilla.

Tulo- ja lähtömuuton vahvat keskinäiset yhteydet on havaittu monissa muissakin maissa, mutta miksi näin on, sitä ei varmasti tiedetä. Esitetyt hypoteesit liittyvät muuttoalttiuden kasvuun niillä alueilla, joille muutetaan paljon, opiskelumuuttoon sekä ketjutus-selitykseen, jonka mukaan lähtömuutto vapauttaa työpaikkoja ja asuntoja tulokkaille.

Tulo- ja lähtömuuttovirtojen vahvasta yhteydestä huolimatta muuttoprosessit synnyttävät johdonmukaisesti pieniä eroja, jotka johtavat joko positiiviseen tai negatiiviseen muuttosaldoon alueilla. Vaikka nettomuuttoluvut ovat suhteellisen pieniä, niiden väliset erot pitkälti ratkaisevat kaupunkien kasvun.

Tästä kertoo se, että Suomen 20 suurimman kaupunkiseudun kohdalla nettomuuton osuus tulomuutosta jäi keskimäärin alle prosenttiin ajanjaksolla 2010-2014. Suurimman muuttovoiton saaneella Tampereen seudulla osuus oli jo kuitenkin 14 % ja Helsingin seudulla 12 %.

 

Lisää tietoa aiheesta: Tervo, H. (2016). Lähtö- ja tulomuuttoa kaupungistuvassa Suomessa. In M. Fritsch, T. Hirvonen, & P. Kahila (Eds.), Aluetutkimuksen kymmenottelija : Heikki Eskelisen juhlakirja (pp. 118-132). Kirjokansi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *