Kaupunkiluonto – rajoitteesta resurssiksi

15 joulu 2016
Maija Tiitu
1074
0

Suomen kaupungistuessa nousee esiin keskustelu viher- ja virkistysalueiden kohtalosta kaupunkien maankäytön suunnittelussa. Kun kaupungit kasvavat nopeasti, on kaavoitettava lisää asutusta ja muuta maankäyttöä. Tällöin vaarana on, että luonto aletaan suunnittelussa nähdä rajoitteena kaupunkimaiselle rakentamiselle. Tarpeettomasta vastakkainasettelusta olisi kuitenkin syytä luopua, sillä luonto ja viherrakenne ovat tärkeä osa kaupunkia, ja ne tuottavat ihmisille ja yhteiskunnalle valtavasti hyötyjä – erityisesti tiiviissä kaupunkirakenteessa.

Luonnon terveysvaikutukset ja hyödyt esiin

Luonnon ihmisille tuottamista hyödyistä on tehty valtavasti tutkimusta, ja ne ovat kiistattomia. Kaupunkivihreä torjuu niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin terveysongelmia. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy, ja sillä on yhteys mm. lisääntyneisiin allergioihin. Tutkimusten mukaan ihmisen mieliala paranee jo, kun luontoalueilla käydään vain pari kertaa viikossa noin puoli tuntia. Puhutaan myös lääkärien mahdollisuudesta kirjoittaa ”luontoreseptejä” erilaisiin vaivoihin. Kaikki tämä edellyttää, että luonto on lähellä ihmistä – myös kaupungissa. Yleensä erilaiset kehittämistoimet tuovat kustannuksia, mutta luonnon monimuotoisuuden parempi huomiointi päinvastoin säästäisi yhteiskunnan varoja – mukaan lukien välilliset terveydenhuollon kustannukset. Helppoja kustannussäästöjä toisivat mm. kaupunkimetsien hoidon vähentäminen lahopuun lisäämiseksi tai luonnonmukaisten niittyjen suosiminen nurmikoiden sijaan.

Suomeenkin on hiljalleen rantautumassa kaupunkien viherrakentamisen trendi, sillä kaupungeissa on valtava potentiaali myös uuden viherrakenteen muodostamiseen mm. lisäämällä viherkattoja ja -seiniä, istuttamalla varjostavia puita tai rakentamalla erilaisia paikallisia hulevesiratkaisuja, jotka toimivat esteettisinä elementteinä kaupunkitilassa. Luontokokemusten lisäksi ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja kaupunkien varautumista sään ääri-ilmiöihin, kuten tulviin ja helleaaltoihin.

Viherrakenteen tunnistaminen osaksi kaupunkirakennetta tärkeää

Jotta viherrakenne voidaan huomioida tasavertaiseksi osaksi yhdyskuntarakennetta suunnittelussa, sen ominaisuudet ja arvot täytyy tunnistaa, rajata ja luokitella kartalle paikkatietopohjaisesti. Viherrakennetta täytyy siis suunnitella yhtä vankoin perustein kuin muutakin maankäyttöä.  Keskeistä on varmistaa luontoalueiden hyvä saavutettavuus ja tunnistaa viherrakenteen arvot sekä luonnon että ihmisten näkökulmasta, jolloin tiettyjä arvoja ja hyötyjä tuottavat alueet voidaan säästää rakentamiselta.

Kaupunkiseutujen kestävyyttä ja MALPE:n toimivuutta voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti vain, jos viherrakenne on tarkastelussa kiinteästi mukana.Viherrakennetta koskevilla maankäytön ratkaisuilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen, minkä takia sen huomiointi seututason suunnittelussa on tärkeää. Suomessa kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne hajautui 2000-luvulla, mikä lisäsi liikkumisen hiilidioksidipäästöjä ja vei pinta-alaa erityisesti kaupunkien ulkopuolisilta metsäalueilta. Asukasbarometrin mukaan luonnonympäristö on ollut suomalaisille rauhallisuuden ja meluttomuuden jälkeen tärkein asuinalueen viihtyvyystekijä. Toisin sanoen, jos viihtyisiä asuinalueita ei löydy kaupungista hyviltä sijainneilta, vaarana on, että muutto kehysalueille voimistuu uudelleen ja viherrakenteen pirstoutuminen sekä henkilöautoilun määrä kasvaa.

Paikkatietopohjaisesti voidaan tunnistaa myös kaupunkiluonnon katvealueita, joiden viihtyvyyttä voitaisiin parantaa lisäämällä vihreää tiiviisti rakennettuun kaupunkitilaan. Erilaisten paikkatietopohjaisten työkalujen kehittäminen ekosysteemipalveluiden ja viherrakenteen tunnistamiseksi ja arvottamiseksi on ollut ripeää, ja niiden kehittäminen ja tutkiminen jatkuu osana BEMINE-hanketta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *