Hiekkalaatikolla – tiedon jakamisen haasteita kaupunkiseuduilla

19 joulu 2017
Iina Sankala
576
0

Kaupungit ovat tyyppiesimerkki organisoidusta kompleksisuudesta, lukuisien toisiinsa vaikuttavien systeemien, prosessien ja toimijoiden vuorovaikutusverkosta. On ymmärrettävää, että usean eri kunnan tai kaupungin yhteistyö ei ole helposti – tai lainkaan – yhden toimijan hahmotettavissa.

BEMINE-hankkeessa toteutettiin keväällä 2017 kysely, jolla tuotettiin tietoa koko konsortiolle sekä keskeisille sidosryhmille kaupunkiseututasoiseen suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvistä tietotarpeista sekä tiedon hallinnan ja hyödyntämisen välineistä. Kysely osoitettiin MAL-verkoston jäsenistölle sekä hankkeen tutkimustiimien kotimaisille kohdealueille. Kyselyyn vastasi 111 henkilöä yli 30 eri kunnasta ja seitsemältä kaupunkiseudulta. Tässä blogissa käsitellään teemoja, jotka erottuivat selkeimmin sekä numeerisesta kyselyaineistosta että avovastauksista.

Tieto on valtaa kenen tuottama tieto?

Kysely vahvistaa käsitystä siitä, että sektori- ja kuntarajat ovat edelleen huomattava este tiedonkululle. Tärkeänä pidettyjä tietolähteitä koskevassa kysymyksessä vastauksista hahmottui jyrkkä ero oman kunnan ja seudun toisen kunnan selvitysten arvostamisen välillä. Siinä missä oman kunnan tekemät ja teettämät selvitykset olivat käytännössä kaikkien vastaajien mielestä erittäin tai melko tärkeitä, naapurikunnan teettämiä selvityksiä samassa määrin arvotti vain noin puolet vastaajista. Tiedon käyttämiseen liittyvä vallankäytön aspekti nousi esiin kyselyn avovastauksissa:

”Joillekin tieto on valtaa: ei jaeta. Jos tieto on vain tietoa, sitä on helpompi jakaa.” 
”Jotkut jakaa tietoa mielellään, toiset pitää omanaan (tietoa ja siihen ehkä liittyvää valtaa).” 

Kuntalaiset nähtiin tiedon lähteinä ennemmin yksilöi kuin yhteisöjensä kautta. Heille suunnattuja kyselyjä pidettiin kyl rkeänä tietolähteenä (täysin tai jokseenkin samaa mieltä 89 % vastaajista), mutta järjestäytyneet kansalaiset eli yhdistykset ja kansalaisjärjestöt nähtiin vähemmän tärkeinä tietolähteinä (59 %). Sosiaalisen median ja kaupunkiaktivismin aikakaudella kuntalaisten omaehtoisesti tuottaman tiedon ja kansalaiskeskustelun vähäistä roolia voidaan pitää jopa yllättävänä tuloksena. 

Kokemuksellisen kansalaistiedon sijaan vastaajat painottivat huomattavassa määrin asiantuntijatiedon merkitystä. Sen lähteinä vastaajat mainitsivat muun muassa kansainväliset referenssit, toimialan omat selvitykset ja ammattilehdet, oman kertyneen asiantuntemuksen ja niin sanotun hiljaisen tiedon. MALPE-työ näyttäytyykin kyselyn perusteella vahvan professionaalisena, jopa viranhaltijavetoisena toimintana. 

Hallintorajat – siinä paha missä mainitaan

Eri toimijoiden asenteiden ohella tiedon jakamisen esteinä nähtiin toimintaympäristön kompleksisuus ja tiedonjaon kanavien riittämättömyys. Avovastauksissa kuvattiin muun muassa, että tietoa tuotetaan sellaisissa määrin, ettei kaikkeen itselle edes jossain määrin tarpeelliseen yksinkertaisesti ehdi perehtyä. Ei ole välttämättä tietoa siitä, mitä tietoa eri sektorit tuottavat ja mistä tietoa on saatavilla.

”Kollegiaalisella tasolla tiedonvälitys toimii, virasto- ja luottamuselintasolla ei niin hyvin. Syinä sektorien kilpailu arvostuksesta ja määrärahoista sekä kuntien välinen kilpailu asukkaista ja yrityksistä.” 
”Omalla hallinnonalalla on todella hyvä yhteistyö Suomen vastaavien kaupunkien kanssa. Eri sektoreiden välillä vallitsee vieläkin osittain oma hiekkalaatikko -ajattelu, vaikkakin se on pikku hiljaa vähenemässä.”

Nämä lainaukset kuvaavat hyvin kontrastia eri alojen sisäisen ja hallinnon eri rajat ylittävän tiedonjaon sujuvuudessa. Siinä missä 94 % vastanneista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä Tietoa jaetaan riittävästi oman hallinnonalani sisällä, vain runsas puolet oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että Tietoa jaetaan riittävästi eri sektoreiden välillä. Peräti vähemmistöön vastaajien joukossa jäivät he, jotka olivat samaa mieltä seudun kuntien välisen tiedonjaon riittävyydestä. 

Kiinnostava ero syntyy, kun tiedonsaannin kysymys kehystetään vastaajan oman tehtävänkuvan kautta. Vaikka suuri osa vastaajista koki, ettei tietoa jaeta riittävästi seudun kuntien tai eri sektoreiden välillä, omaan työhönsä liittyvän tiedon saantia he eivät kokeneet samoissa määrin riittämättömäksi.

blogiin_taulukot

Nämä erot vastaajien omakohtaisten kokemusten ja yleisten käsitysten välillä herättävät kysymyksiä. Vahvistavatko työyhteisön kahvipöytäkeskustelut kenties tarpeettomasti näkemystä kunta- ja hallintorajojen estevaikutuksesta? Vai voiko olla, että vastaajat kaunistelevat vastauksissaan oman työnsä sujuvuutta? Eikö seudullisuus näy vastaajien arjen työssä? Hahmottavatko vastaajat olevansa seudullisia toimijoita?  

Seudullinen tietoyhteistyö kantamaan hedelmää

Väitämme, että vakiintunut yhteistyö madaltaa seudullisen tiedonjaon esteitä. Hyvinä esimerkkeinä vastaajat mainitsivat Helsingin kaupungin tietokeskuksen sekä Tampereen kaupunkiseudun seututoimiston, joka on vakiinnuttanut asemansa yhteistyö-, tiedonvälitys-, kehittämis- ja suunnittelufoorumina.

Näistä maininnoista huolimatta Helsingin tai Tampereen seutuja edustavat vastaajat eivät olleet merkittävästi keskivertoa tyytyväisempiä seudulliseen tiedonjakoon. Voi toki olla, että vaatimukset seudullista tiedonjakoa kohtaan ovat kiristyneet käytäntöjen kehittymisen myötä: tieto paitsi lisää tuskaa, myös nostaa odotuksia. Toisaalta näiden seutujen toimijat pitivät keskivertoa tärkeämpinä seudullisen organisaation tai seudun toisen kunnan tuottamaa tietoa, mikä viestii hyvää seutuyhteistyön tiedonjaon toiminnasta.

Seudullisen tietoyhteistyön tärkeys nousi esiin myös BEMINE- ja URMI-hankkeiden yhteisessä Urban Forum -tapahtumassa. Useassa eri työpajaryhmässä esitettiin seudullisten tietomallien tai tiedonjakokäytäntöjen kehittämistä osana maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta. Lue lisää työpajoista täältä. 

Joulu on antamisen aikaa, mutta tietoa pitäisi jakaa ympäri vuoden. 

Outi Suppanen & Iina Sankala 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *