”From PARAS to incredible?”

11 marras 2016
Vesa Kanninen
645
0

PARAS-laki käännekohtana MAL-yhteensovittamiselle

Kollegani sanaleikki parin viikon takaisessa BEMINE-tutkijatapaamisessa kirvoitti hymyt kuulijoiden kasvoille, ja miksikäs ei – tarkoituksena kun oli hahmottaa, millainen on suomalaisten kaupunkiseutujen tulevaisuus. Ajatus ”uskomattomasta” kehityksestä tarkoitti luonnollisesti jotain uskomattoman paljon parempaa kuin mistä on lähdetty liikkeelle. Tässä tapauksessa lähtökohta oli PARAS-laki kaupunkiseutuja koskettaneine yhteistyövelvoitteineen. Vuosien 2007-2012 laki olikin merkittävä käännekohta monen kaupunkiseudun maankäytön, asumisen ja liikenteen seudullisessa yhteensovittamisessa. Toki monella kaupunkiseudulla tätä MAL-yhteistyötä oli harjoitettu jo aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa kaupunkiseudut nimettiin, niiden yhteistyön tila ja tulevaisuus asetettiin myös arvioinnin ja vertailun kohteeksi, ja lopulta pehmeällä pakolla ”kylmäkäynnistettiin” ajatustenvaihto itsepäisimpienkin riitapukarien välillä. Miltei kymmenen vuotta myöhemmin onkin hyvä hetki miettiä, onko kehitys kulkenut kohti uskomatonta – ja jos on, missä mielessä?

Missä mielessä –kysymyksellä viittaan luonnollisesti sanan ”incredible” erilaisiin merkityksiin: paitsi uskomattoman hienoa, se voi tarkoittaa myös kyseenalaista, epäuskottavaa, vaikeaa tai absurdia. Lähes absurdi olikin se yksituumaisuus, jolla kaupunkiseudut osoittivat haluttomuutensa lähteä hyödyntämään maankäyttö- ja rakennuslain tarjoamia mahdollisuuksia seudullisen yhteistyönsä tiivistämiseksi. Samalla paljastui vastauksia kysymyksiin, joita ei suoranaisesti edes esitetty. Kuntien yhteinen yleiskaavoitus koettiin – ja koetaan edelleen – vaikeaksi työkaluksi seudullisessa suunnittelussa. Kuntien välinen yhteisymmärrys seudullisista kysymyksistä oli tuolloin useilla kaupunkiseuduilla varsin vähäistä ja jo retoriikaltaankin epäuskottavaa MALPE-kliseetä. Myös tuolloiset valmiudet yhteistyöhön voitiin hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Näin ”uskomattoman” vähemmän mairittelevat tulkinnat ovat olleet läsnä kaupunkiseutujen MAL-yhteistyössä alusta pitäen.

Uusi yksituumaisuus: kaupunkiseutujen kehittäminen on yhteinen asia

Kuuntelin viime viikon lopulla Ympäristöministeriön Pankkisalin vallanneessa BEMINE-keskustelutilaisuudessa seitsemän kaupunkiseudun näkemyksiä siitä, missä nyt ollaan ja mitä tulevaisuudelta odotetaan. Niin viralliset näkemykset kuin epämuodollisetkin keskustelut ja kommentit kertoivat uudesta yksituumaisuudesta: kaupunkiseutujen yhteisessä kehittämisessä nähdään oltavan yhteisten etujen ja koko yhteiskunnan yhteisen tulevaisuuden asialla. Niinpä olenkin taipuvainen tulkitsemaan kaupunkiseutujen viimeisen vuosikymmenen yhteistyön kehittymistä ”uskomattoman” myönteisten tulkintojen kautta: alun lainauksessa ”incredible” tarkoittaa tietenkin loistavaa, spektaakkelinomaista, mahtavaa ja ihmeenomaista. Kaupunkiseutujen yhteistyön kehittymisessä on ollut myös – ja erityisesti – piirteitä, joita uskon tultavan jossain vaiheessa luonnehtimaan jopa tällaisilla ylisanoilla.

Ihmeenomaisesti on täysin epämuodollinen rakennemalli noussut paitsi seudullisen MAL-strategioinnin välineeksi, myös kovaksi valuutaksi MAL-sopimuksista neuvoteltaessa. Mahtavaa on ollut seurata joidenkin kaupunkiseutujen yhteistyön kukoistuksen syntyä – seudullinen strategisuus on alkanut muovautua loistaviksi visioiksi, strategioiksi ja toteuttamisen koordinaatioksi. Show, Know ja Flow ovat syöpyneet strategisten suunnittelijoiden verkkokalvoille, spektaakkelinomainen kartallinen visuaalisuus palloineen, rattaineen ja laveerauksineen, jos kohta omintakeisine tikku-ukkoineen ja ameeboineenkin, on syrjäyttänyt yleiskaavallisen byrokratiaväripaletin ja tiukkaviivaiset tehokkuusmerkinnät. Siinä sivussa on paiskittu seudullista yhteistyötä hihat käärittynä. Ja mikä tärkeintä: kaupunkiseutujen kunnissa on toden totta tultu entistä tietoisemmiksi niin keskinäisestä riippuvaisuudesta kuin yhteistyön hyödyistä.

Entä tästä eteenpäin?

Kaupunkiseutujen toimintaympäristö on monenlaisten murrosten, muutosten ja haasteiden sävyttämä, eikä paraskaan yhteistyö voi sen paremmin poistaa epävarmuutta tulevasta kuin taata aidosti kestävän kasvun saavuttamista. Se voi kuitenkin luoda itselleen uutta tietoisuutta sekä kaupungistumisen dynamiikan monimutkaisuuksien käsittelystä että omasta toiminnastaan. Tätä kaupunkiseutujen ei myöskään tarvitse tehdä kokonaan itse: BEMINE-konsortio on olemassa juuri fasilitoidakseen tällaista tietoisuuden kasvattamista. Tämän näemme myös poikivan innovaatiota kaikilla suunnittelun ja kehittämisen tasoilla, visioinnin muodoista mallinnuksen tietosisältöihin, hallinnon ja hallinnan ymmärryksestä kaupunkiseutujen rakenteellisen kehityksen ennakointiin, uusista suunnittelun tekemisen tavoista yhteiskehittelyn käytäntöihin. Kaiken takana on tavoite päästä suunnitteluintegraation ajattelussa uudelle tasolle, ”MALPEn tuolle puolelle”.

Ja mikä tärkeintä: kaupunkiseutujen kunnissa on toden totta tultu entistä tietoisemmiksi niin keskinäisestä riippuvaisuudesta kuin yhteistyön hyödyistä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *