Kaupunkia tekemässä

  • Kaupunkiluonto – rajoitteesta resurssiksi

    15 joulu 2016
    Maija Tiitu
    927
    0

    Suomen kaupungistuessa nousee esiin keskustelu viher- ja virkistysalueiden kohtalosta kaupunkien maankäytön suunnittelussa. Kun kaupungit kasvavat nopeasti, on kaavoitettava lisää asutusta ja muuta maankäyttöä. Tällöin vaarana on, että luonto aletaan suunnittelussa nähdä rajoitteena kaupunkimaiselle rakentamiselle. Tarpeettomasta vastakkainasettelusta olisi kuitenkin syytä luopua, sillä luonto ja viherrakenne ovat tärkeä osa kaupunkia, ja ne tuottavat ihmisille ja yhteiskunnalle valtavasti hyötyjä – erityisesti tiiviissä kaupunkirakenteessa.

    Luonnon terveysvaikutukset ja hyödyt esiin

    Luonnon ihmisille tuottamista hyödyistä on tehty valtavasti tutkimusta, ja ne ovat kiistattomia. Kaupunkivihreä torjuu niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin terveysongelmia. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy, ja sillä on yhteys mm. lisääntyneisiin allergioihin. Tutkimusten mukaan ihmisen mieliala paranee jo, kun luontoalueilla käydään vain pari kertaa viikossa noin puoli tuntia. Puhutaan myös lääkärien mahdollisuudesta kirjoittaa ”luontoreseptejä” erilaisiin vaivoihin. Kaikki tämä edellyttää, että luonto on lähellä ihmistä – myös kaupungissa. Yleensä erilaiset kehittämistoimet tuovat kustannuksia, mutta luonnon monimuotoisuuden parempi huomiointi päinvastoin säästäisi yhteiskunnan varoja – mukaan lukien välilliset terveydenhuollon kustannukset. Helppoja kustannussäästöjä toisivat mm. kaupunkimetsien hoidon vähentäminen lahopuun lisäämiseksi tai luonnonmukaisten niittyjen suosiminen nurmikoiden sijaan.

    Suomeenkin on hiljalleen rantautumassa kaupunkien viherrakentamisen trendi, sillä kaupungeissa on valtava potentiaali myös uuden viherrakenteen muodostamiseen mm. lisäämällä viherkattoja ja -seiniä, istuttamalla varjostavia puita tai rakentamalla erilaisia paikallisia hulevesiratkaisuja, jotka toimivat esteettisinä elementteinä kaupunkitilassa. Luontokokemusten lisäksi ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja kaupunkien varautumista sään ääri-ilmiöihin, kuten tulviin ja helleaaltoihin.

    Viherrakenteen tunnistaminen osaksi kaupunkirakennetta tärkeää

    Jotta viherrakenne voidaan huomioida tasavertaiseksi osaksi yhdyskuntarakennetta suunnittelussa, sen ominaisuudet ja arvot täytyy tunnistaa, rajata ja luokitella kartalle paikkatietopohjaisesti. Viherrakennetta täytyy siis suunnitella yhtä vankoin perustein kuin muutakin maankäyttöä.  Keskeistä on varmistaa luontoalueiden hyvä saavutettavuus ja tunnistaa viherrakenteen arvot sekä luonnon että ihmisten näkökulmasta, jolloin tiettyjä arvoja ja hyötyjä tuottavat alueet voidaan säästää rakentamiselta.

    Kaupunkiseutujen kestävyyttä ja MALPE:n toimivuutta voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti vain, jos viherrakenne on tarkastelussa kiinteästi mukana.Viherrakennetta koskevilla maankäytön ratkaisuilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen, minkä takia sen huomiointi seututason suunnittelussa on tärkeää. Suomessa kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne hajautui 2000-luvulla, mikä lisäsi liikkumisen hiilidioksidipäästöjä ja vei pinta-alaa erityisesti kaupunkien ulkopuolisilta metsäalueilta. Asukasbarometrin mukaan luonnonympäristö on ollut suomalaisille rauhallisuuden ja meluttomuuden jälkeen tärkein asuinalueen viihtyvyystekijä. Toisin sanoen, jos viihtyisiä asuinalueita ei löydy kaupungista hyviltä sijainneilta, vaarana on, että muutto kehysalueille voimistuu uudelleen ja viherrakenteen pirstoutuminen sekä henkilöautoilun määrä kasvaa.

    Paikkatietopohjaisesti voidaan tunnistaa myös kaupunkiluonnon katvealueita, joiden viihtyvyyttä voitaisiin parantaa lisäämällä vihreää tiiviisti rakennettuun kaupunkitilaan. Erilaisten paikkatietopohjaisten työkalujen kehittäminen ekosysteemipalveluiden ja viherrakenteen tunnistamiseksi ja arvottamiseksi on ollut ripeää, ja niiden kehittäminen ja tutkiminen jatkuu osana BEMINE-hanketta.

    Continue Reading
  • ”From PARAS to incredible?”

    11 marras 2016
    Vesa Kanninen
    745
    0

    PARAS-laki käännekohtana MAL-yhteensovittamiselle

    Kollegani sanaleikki parin viikon takaisessa BEMINE-tutkijatapaamisessa kirvoitti hymyt kuulijoiden kasvoille, ja miksikäs ei – tarkoituksena kun oli hahmottaa, millainen on suomalaisten kaupunkiseutujen tulevaisuus. Ajatus ”uskomattomasta” kehityksestä tarkoitti luonnollisesti jotain uskomattoman paljon parempaa kuin mistä on lähdetty liikkeelle. Tässä tapauksessa lähtökohta oli PARAS-laki kaupunkiseutuja koskettaneine yhteistyövelvoitteineen. Vuosien 2007-2012 laki olikin merkittävä käännekohta monen kaupunkiseudun maankäytön, asumisen ja liikenteen seudullisessa yhteensovittamisessa. Toki monella kaupunkiseudulla tätä MAL-yhteistyötä oli harjoitettu jo aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa kaupunkiseudut nimettiin, niiden yhteistyön tila ja tulevaisuus asetettiin myös arvioinnin ja vertailun kohteeksi, ja lopulta pehmeällä pakolla ”kylmäkäynnistettiin” ajatustenvaihto itsepäisimpienkin riitapukarien välillä. Miltei kymmenen vuotta myöhemmin onkin hyvä hetki miettiä, onko kehitys kulkenut kohti uskomatonta – ja jos on, missä mielessä?

    Missä mielessä –kysymyksellä viittaan luonnollisesti sanan ”incredible” erilaisiin merkityksiin: paitsi uskomattoman hienoa, se voi tarkoittaa myös kyseenalaista, epäuskottavaa, vaikeaa tai absurdia. Lähes absurdi olikin se yksituumaisuus, jolla kaupunkiseudut osoittivat haluttomuutensa lähteä hyödyntämään maankäyttö- ja rakennuslain tarjoamia mahdollisuuksia seudullisen yhteistyönsä tiivistämiseksi. Samalla paljastui vastauksia kysymyksiin, joita ei suoranaisesti edes esitetty. Kuntien yhteinen yleiskaavoitus koettiin – ja koetaan edelleen – vaikeaksi työkaluksi seudullisessa suunnittelussa. Kuntien välinen yhteisymmärrys seudullisista kysymyksistä oli tuolloin useilla kaupunkiseuduilla varsin vähäistä ja jo retoriikaltaankin epäuskottavaa MALPE-kliseetä. Myös tuolloiset valmiudet yhteistyöhön voitiin hyvällä syyllä kyseenalaistaa. Näin ”uskomattoman” vähemmän mairittelevat tulkinnat ovat olleet läsnä kaupunkiseutujen MAL-yhteistyössä alusta pitäen.

    Uusi yksituumaisuus: kaupunkiseutujen kehittäminen on yhteinen asia

    Kuuntelin viime viikon lopulla Ympäristöministeriön Pankkisalin vallanneessa BEMINE-keskustelutilaisuudessa seitsemän kaupunkiseudun näkemyksiä siitä, missä nyt ollaan ja mitä tulevaisuudelta odotetaan. Niin viralliset näkemykset kuin epämuodollisetkin keskustelut ja kommentit kertoivat uudesta yksituumaisuudesta: kaupunkiseutujen yhteisessä kehittämisessä nähdään oltavan yhteisten etujen ja koko yhteiskunnan yhteisen tulevaisuuden asialla. Niinpä olenkin taipuvainen tulkitsemaan kaupunkiseutujen viimeisen vuosikymmenen yhteistyön kehittymistä ”uskomattoman” myönteisten tulkintojen kautta: alun lainauksessa ”incredible” tarkoittaa tietenkin loistavaa, spektaakkelinomaista, mahtavaa ja ihmeenomaista. Kaupunkiseutujen yhteistyön kehittymisessä on ollut myös – ja erityisesti – piirteitä, joita uskon tultavan jossain vaiheessa luonnehtimaan jopa tällaisilla ylisanoilla.

    Ihmeenomaisesti on täysin epämuodollinen rakennemalli noussut paitsi seudullisen MAL-strategioinnin välineeksi, myös kovaksi valuutaksi MAL-sopimuksista neuvoteltaessa. Mahtavaa on ollut seurata joidenkin kaupunkiseutujen yhteistyön kukoistuksen syntyä – seudullinen strategisuus on alkanut muovautua loistaviksi visioiksi, strategioiksi ja toteuttamisen koordinaatioksi. Show, Know ja Flow ovat syöpyneet strategisten suunnittelijoiden verkkokalvoille, spektaakkelinomainen kartallinen visuaalisuus palloineen, rattaineen ja laveerauksineen, jos kohta omintakeisine tikku-ukkoineen ja ameeboineenkin, on syrjäyttänyt yleiskaavallisen byrokratiaväripaletin ja tiukkaviivaiset tehokkuusmerkinnät. Siinä sivussa on paiskittu seudullista yhteistyötä hihat käärittynä. Ja mikä tärkeintä: kaupunkiseutujen kunnissa on toden totta tultu entistä tietoisemmiksi niin keskinäisestä riippuvaisuudesta kuin yhteistyön hyödyistä.

    Entä tästä eteenpäin?

    Kaupunkiseutujen toimintaympäristö on monenlaisten murrosten, muutosten ja haasteiden sävyttämä, eikä paraskaan yhteistyö voi sen paremmin poistaa epävarmuutta tulevasta kuin taata aidosti kestävän kasvun saavuttamista. Se voi kuitenkin luoda itselleen uutta tietoisuutta sekä kaupungistumisen dynamiikan monimutkaisuuksien käsittelystä että omasta toiminnastaan. Tätä kaupunkiseutujen ei myöskään tarvitse tehdä kokonaan itse: BEMINE-konsortio on olemassa juuri fasilitoidakseen tällaista tietoisuuden kasvattamista. Tämän näemme myös poikivan innovaatiota kaikilla suunnittelun ja kehittämisen tasoilla, visioinnin muodoista mallinnuksen tietosisältöihin, hallinnon ja hallinnan ymmärryksestä kaupunkiseutujen rakenteellisen kehityksen ennakointiin, uusista suunnittelun tekemisen tavoista yhteiskehittelyn käytäntöihin. Kaiken takana on tavoite päästä suunnitteluintegraation ajattelussa uudelle tasolle, ”MALPEn tuolle puolelle”.

    Ja mikä tärkeintä: kaupunkiseutujen kunnissa on toden totta tultu entistä tietoisemmiksi niin keskinäisestä riippuvaisuudesta kuin yhteistyön hyödyistä.

     

    Continue Reading
  • BEMINE alkoi tutkimusasetelman yhteiskehittämisellä

    5 syys 2016
    Johannes Mikkonen
    1068
    0

    Strateginen tutkimus tähtää vaikuttavuuteen. Monimutkaisista ilmiöistä on haastavaa tuottaa toimintasuosituksia pelkän tutkimuksen pohjalta, ja vaikuttavuus edellyttää uudenlaista tiedontuotantoa ja yhteiskehittämistä. Siksi BEMINE aloitettiin radikaalilla ja innostavalla tavalla, kun kutsuimme 70 tutkijaa ja kaupunkikehityksen tekijää arvioimaan akateemisen hankkeen lähtökohtia Tieteiden talolle.

    Tapahtuman PPT -esitykset löytyvät osoitteesta:
    Re-define: Millaisia ovat tulevaisuuden kestävät kaupungit?
    Joe Ravetzin PPT-esitys löytyy osoitteesta:
    BeMine – redefine – Ravetz
    Seminaarissa esiin nousseista asioista koostettu PPT-esitys löytyy osoitteesta:
    BEMINE-hypoteesin ”reality check” 31.8.2016

    Inhimillinen ulottuvuus Smart City -ajatteluun

    Päivä käynnistyi Manchesterin yliopiston tutkijan Joe Ravetzin esitykseen, jossa hän hahmotteli synergisesti kehittyvää Urban 3.0 -kaupunkimallia, joka tuo smart city-ajatteluun vahvemmin ihmisyyden ulottuvuuden. Sosiaalisesti määrittyvällä älykkyydellä voidaan teknologisia ratkaisuja korostava smart city muuntaa aidosti viisaaksi kaupungiksi (intelligent/wise city), jolla on kykyä oppia, ajatella sekä toimia ja kehittyä yhdessä. Rakennusaineet tällaiselle kaupunkijärjestelmälle syntyvät yhdessä tekemisen kautta (co-creation, co-production), joka on BEMINE:ssä keskeisessä roolissa.

    BEMINE-hankkeen seitsemän tutkimustahoa tutkivat nykyisessä MALPE-työssä vaikuttavia kitkatekijöitä ja polkuriippuvuuksia  sekä niiden ylittämistä.
    Katso tutkimustiimien esittelydiat täältä.
    Hankkeen yleistajuinen esittely löytyy täältä.

    Osallistujat kommentoivat tutkimusasetelmia screen.io-palvelun kautta. Keskustelussa korostui tarve uudelleen organisoitumiselle, jotta relevantit toimijat pääsevät aidosti kehittämään yhdessä kaupunkialueiden MALPE-suunnittelua. Myös kaupunkien ja maakuntien välinen ero ja keskustelu urbanisaation suunnasta ja välttämättömyydestä oli vilkasta.

    Nykyisessä MALPE-suunnittelussa jäävät edelleen liian vähälle huomiolle asukkaat (nykyiset ja tulevat) sekä yrittäjät (erityisesti nopeasti muuttuva työmarkkina: ns. työttömät, mikroyrittäjyys/keikkayrittäjyys – toimitilakysymykset).”

    Mielestäni kaupungistumisesta on ainakin julkisuudessa tehty jostain syystä Suomessa ideologinen ja jopa teosofinen asia. Minusta kaupungistuminen on yksi ihmisyhteisöjen ilmiö monen muun ilmiön joukossa. Sitä pitäisi tutkia yhtä kriittisesti kuin kaikkia muitakin ilmiöitä ilman hyvä/huono -ennakkoasetelmaa”

    Yhdessä eteenpäin

    Iltapäivän työpajoissa, sidosryhmät, tutkijat ja muut osallistujat pääsivät vielä aidosti muokkaamaan tutkimusasetelmaa. Heille annettiin tehtäväksi pohtia omasta näkökulmasta MALPE-koordinaation tai yleensä suomalaisten kaupunkiseutujen kehittämisen isoimmat haasteet, toimijat, joita tarvitaan niitä ratkaisemaan, sekä toivottuja tuotoksia tutkimuskonsortiolta:

    1. HAASTEET: Keskeisimmiksi haasteiksi nähtiin siiloutuminen sekä yhteistyön puute ja vaikeus. MALPE-työ on monimutkaista ja vaikeaa ja sitä tehdään liian erillään ja epäselvästi.
    2. TOIMIJAT: MALPE-koordinaation keskeisiä haasteita ratkaisemaan tarvitaan iso joukko toimijoita asukkaista aina hallinnon eri tasoille. Erityisesti korostettiin maankäyttöön liittyvien keskeisten ministeriöiden (ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö) roolia, mutta myös kaupunkiaktiivit, esimerkiksi Facebookin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä mainittiin useasti.
    3. TUTKIMUSHANKKEELTA toivottiin muun muassa jo sen aikana tapahtuvaa dialogia eri toimijoiden välillä, visioita suomalaisten kaupunkiseutujen tulevaisuudesta, tutkimustuloksia seudullisen yhteistyön haasteista ja hyödyistä.

    Työpajoista työstetään kooste, jota tutkijat hyödyntävät, kun tutkimussuunnitelmia tarkastetaan syksyn aikana. Vuoropuhelu ja yhteistoiminta hankkeen keskeisten sidosryhmien kanssa jatkuu.

    KOMMENTOI ALLE, JOS HALUAT OLLA MUKANA!

    Continue Reading